Alasilta 1

Lukaisin Verkkokirjoittajan käsikirjasta (Anja Alasilta, 2002) muutaman sivun ja mietin seuraavan viikon www-tehtävää. Ensimmäiseksi siinä sanottiin, että verkkoon kirjoittaminen, verkkokirjoittaminen on erilaista kun paperille kirjoittaminen. Omankin ymmärryksen mukaan verkossa lähinnä lukaistaan asioita, niihin ei paneuduta. Kirjoittajalla on kaksi riviä tai noin viisi sekuntia aikaa saada lukija kiinnostumaan ja jatkamaan lukemista. Aika vähän. Luulen, että tämä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Alasillan (2002, 25) esittämä tarve kiteyttää sanottavansa.

Alasilta ei kuitenkaan enää luokittele ja erottele verkkotekstejä muusta kirjoittamisesta. Tiivistämisestä on pääsääntöisesti hyötyä, kunhan metateksti säilyy. Vrt. luentotallenne Luukka: Verkkoon kirjoittaminen:

"...he poistavat sen metatekstin sieltä aikaisemmasta tekstistään - poistavat juuri ne sanat, jotka osoittavat miten ne asiat liittyvät toisiinsa. Eli tiivistävät tekstistä niin, että puhutaan vain ydinlauseella."

Tämä metatekstiselitys poikkeaa vähän esim. Kirjoittajan ABC-kortti -sivujen määritelmästä.

Tiivistämisen syyksi Alasilta (2002, 45) esittää mm. sen, ettei lukijan tarvitse käyttää aikaa tekstin selvittämiseen ja sen ytimen etsimiseen. Väitän kuitenkin, että lukija ei sitä viitsisi tehdä, jollei ole pakko, vaan hän yksinkertaisesti jättää tekstin lukematta. Sanomisen kirkkaus on mielestäni edellytys sille, että teksti yleensä luetaan. Verkossa on niin paljon tarjontaa, että tiiviitä ja kirkkaita tekstejä piisaa ja toisarvoiset jäävät lukematta. Alasilta (2002,49) huomauttaa, että tiivistäminen ja lyhentäminen eivät ole synonyymeja. Se on minusta hyvä huomio.

Olen jostain joskus kuullut tai lukenut abstraktiotikkaista, joista piirsin oheisen muistiinpanokuvan. Luulen, että osa kiteytystä on tehdä asiasta konkreettinen ja puhua Mansikista eikä vaikka tuotantoeläimistä. Sanoa että "Mansikki on teurastettava" eikä "tuotantoeläimiä tarvitaan lisää" silloin kun mietitään, mistä ensi viikolla tehdään lihasoppaa. (Vrt. Alasilta 2002, 50)

Hmm... jossain kohtaa puhuttiin ydinainesanalyysistä. Missähän se oli?

Edit: Hayakawa oli se, joka taisi esitellä abstraktiotikkaat vuonna 1964.