Useamman päivän käytön jälkeenkään Twitter ei puhuttele minua. Ihan turha, tekisi mieli sanoa. Olen käynyt kurkkimassa uusia twiittejä kerran pari päivässä, mutta informaatiovirta on kerrassaan epäkiinnostavaa. Otin uusia seurattaviakin, kulttuuriuutisia ja luovuusihmisiä, mutta... [valitus valitus, en viitsi edes kirjoittaa].
Analysoin, että twiitit ovat joko rehellisesti minua kiinnostamattomia (Michelle Obaman kuvat, Whitney Houstonin kuolinsyy) tai sitten ne eivät oikein liity mihinkään isompaan kokonaisuuteen. Sinänsä kivoja twiittejä, mutta en vain osaa käyttää niitä. Tiedonmurusia, jotka on tehty heti unohdettavaksi.
En aio luovuttaa vielä, vaan uskon edelleen, että Twitter voi olla hyvä juttu, kunhan löydän oikean ja juuri minulle sopivan tavan käyttää sitä. Twitter-kirjan kirjoittaja Maija Haaviston mukaan yksi viesti ei ole vielä mitään, mutta jatkuva tweettivirran myötä ihmisten välille rakentuu mielekäs yhteys. Sen haluaisin kokea. Mutta pitäisikö nämä ihmiset tuntea henkilökohtaisesti ensin?
Tai sitten Twitteriä voi pitää pelkkänä uutisvirtana, samaan tapaan kuin RSS:ää. Rakentuuko uutismurustenkin välille ajan myötä joku mielekäs yhteys ja kokonaisuus, mihin kaikki twiitit kuuluvat?
1 kommentti:
Minusta kaikkein mukavinta on ollut katsella millaisia tyyppejä siellä on ja miettiä miksi ne ovat siellä. Olen katsellut myös twiierin omaa logiikkaa ja miettinyt millä kriteereillä se suosittelee asiakkailleen toistensa seuraamista. Mutta ei siellä kovin merkityksellistä sisältöä ole tullut vastaan.
Lähetä kommentti