Muistiinmerkittyä

Vapaassa kirjoittamisessa pyritään poistamaan kaikki mielikuvien esilletuontia haittaavat vastukset. Kurinalaisessa kirjoittamisessa asetetaan esteitä, niin, että kieli suuntautuu tietynlaiseksi. (Niemi-Pynttäri 2008, 145-146)

Kaikissa näytille valituissa sivustoissa on selkeä informaation välittämisen tavoite. Niemi-Pynttäri (2008, 131) sanoo, että informaatio-genre on tyylitön kirjoittamisen strategia, joka pyrkii vain tehokkaaseen informointiin. Toisaalta Luukko (luentotallenne 2003) sanoo, että asiatekstissäkin pitää olla tarina ja juoni, punainen lanka. Minusta tuntuu, että verkkokirjoittaminen on täynnä ristiriitoja. Jo aiemmin viittasin kohderyhmäajatteluun ja toisaalta yhden ja saman tekstin yksinkertaistamiseen kaikille lukijaryhmille sopivaksi.

Alasilta (2002, 134) määrittelee www-kirjoittamisprosessin kolmivaiheiseksi ”suunnittele, kirjoita, viimeistele” ja painottaa suunnittelun merkitystä (Alasilta 2002, 137). Niemi-Pynttäri (2008, 140) viittaa tähän sanalla prosessikirjoittaminen ja toteaa menetelmän tuottavan kaavamaista tekstiä, mikä sopii tietosisältöä korostaviin genreihin, mutta ei tue luovuutta vaativia tekstilajeja (fiktiota).

Koetan tehdä itseäni varten ydinainesanalyysin www-sivujen kirjoittamiseen liittyvästä osaamisesta, tai sen tarpeesta. Pitäydyn vain ydinainekseen, välttämättömään tietoon (ymmärrykseen?).

1. Tekstin rakenne: Otsikko kiteyttämään itse asia, ingressi kertomaan olennainen, leipäteksti syventämään ja taustoittamaan.
2. Leipäteksti kirjoitetaan palkeiksi, itsenäisesti toimiviksi kokonaisuuksiksi, joilla voi olla omat otsikot. Osan leipätekstin informaatiosisällöstä voi tuoda esiin, kuvilla, grafiikalla, faktalaatikoilla tai vaikka erillisillä linkityksillä muihin tietosisältöihin.
3. Tiivistä ja tuo esiin asian ydin. Älä hukkaa metatekstiä, se on: sanoja ja lauseita asioiden keskinäisistä riippuvuuksista. Tekstissä pitää olla selkeä juoni (asioiden esitysjärjestys).