Anja Alasilta (Verkkokirjoittajan käsikirja, 2002) kirjoittaa verkkoviestinnän interaktiivisuudesta ja läpinäkyvyydestä. Läpinäkyvyys jää jotenkin ilmaan, selittämättömäksi. Interaktiivisuudella Alasilta viittaa hypertekstiin, lukijan tekemiin valintoihin ja klikkailuun. Myös dialogia sivutaan. Mietin, näkikö Alasilta 2002 nykyisiä trollausongelmia ja vihakirjoituksia, suoranaista häirintää erilaisilal verkkosivuilla. Onkohan sivujen kaappaus verrattavissa dialogiin? Ehkä silläkin halutaan sanoa jotain.
Alasilta puhuu avoimuudesta positiivisessa mielessä. Onkohan siinä kysymys verkon alkuaikojen sinisilmäisyydestä? Eikös nykyisin olla vahvasti kyseenalaistettu vaikka joidenkin ihmisten Facebookissa julkaisemat hyvinkin henkilökohtaiset asiat.
Edelleen mietin yksilöä ja yksityisyyttä. Facebookit, Google plussat, Linkedinit sun muut yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista rakentavat systeemit paljastavat yllättävän paljon ihmisistä ja heidän ajattelustaan, mielipiteistään. Kun noita järjestelmiä käytetään, ne keräävät jatkuvasti tietoa käyttäjistään. Lisäksi rekistereitä on tavattoman helppo yhdistää.
Jos kuvitellaan, että joskus jossain päin maailmaa joku keksii ryhtyä vainoamaan vaikka jotain tiettyä ihmisryhmää. Eikö silloin ole melkoinen etu voida jostain verkostosysteemistä katsoa ketkä tuntevat ketä? Sellainen tekee asiat vielä helpommaksi kuin taannoiset henkilörekisterit, joiden avulla juutalaisia oli helppo koota ja kuskata leireille tuhottavaksi.
Onkohan ihmisellä oikeutta yksityiseen nykyisessä verkottuneessa maailmassa? Pitäisikö olla? Minusta nykyinen kehitys on pelottavaa.
4 kommenttia:
Koska johonkin suuntaan on mentävä, niin mieluummin kuitenkin avoimempaan kuin suljetumpaan suuntaan. Niin paljon hyvää avoimempi henkilökohtaisenkin tiedon jakaminen on meille toistaiseksi antanut.
Mutta huomaan, että vaikka periaatteessa kannatan tuota, niin itse olen nihkeä luovuttamaan henkilökohtaisia tietojani yhtään minnekään, Facebookiin tai muuallekaan.
Onkohan ratkaisu jonkinlaisen netti-identiteetin luominen? Julkinen profiili, joka näyttää minulta ja kertoo joitakin yleisiä tietoja minusta, mutta ei ole yhtä kuin minä. Avatar, joka on hyvin tarkka siitä mitä sanoo, vaikka käyttäytyy avoimen oloisesti.
Läpinäkyvyydestä: tämän hetken paras arvaukseni on, että se tarkoittaa (netissä) sen kertomista, mistä ja miten verkkosivu/teksti on tullut. Kerrotaan avoimesti kirjoittajan tai ylläpitäjän taustat, motiivit ja yhteydet, sivuston yhteydet muihin sivustoihin jne. Jotain sellaista.
Varmaksi en sano, tämä on vasta toinen veikkaukseni :)
Taloudessa läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että kustannuksen syntymekanismi ja kaikki komponentit ovet näkyvissä. Tiedetään mistä se tuli. Voikohan verrata?
Tarkoitin juuri tuota. Mutta Alasillan kirjasta (s. 131) sain uuden ajatuksen. Verkon läpinäkyvyys voisi tarkoittaa sitä, että organisaatio on netissä kuin näyteikkunassa: tavoitteet, visiot, toimintastrategia on esillä kenelle tahansa, joka haluaa katsoa.
Tosin nettiinhän laitetaan vain hyvältä näyttävää julkisivutietoa. Mutta taas toisaalta, netissä altistuu esim. pettyneiden asiakkaiden julkiselle loanheitolle.
Ehkä ymmärtäisin läpinäkyvyyden idean paremmin, jos tajuaisin, miten organisaatiot toimivat ennen nettiä. Mistä ihmiset saivat tietoa, ja miten yritykset rakensivat imagoaan?
Lähetä kommentti