Verkkokeskustelut mahdollistavat yhteisön vuorovaikutuksen, ja yhteisö voi syntyä keskustelun myötä. Ovatkohan yhteisöt tai niiden muodostuminen, tai vuorovaikutustavat ylipäänsä erilaisia ei-reaaliaikaisilla keskustelupalstoilla ja reaaliaikaisissa chateissa? Online-keskusteluissa ainakin korostuu vuorovaikutuksen nopea tempo ja kysy sanoa asia tiiviisti. Taitava keskustelija osaa antaa viesteille lisämerkityksiä käyttämällä sosiaalista slangia, hymiöitä ja lyhenteitä.
Niin kuin blogeissakin, verkkokeskusteluun kirjoittaja voi olla osin fiktiivinen, ottaa roolin ja suoranaisesti jopa valehdella tai antaa ymmärtää väärin henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Verkkokeskustelussa ehkä kuitenkin odotetaan enemmän kuin blogeissa, että kirjoittaja on se, mikä sanoo olevansa. Roolit ymmärretään, mutta ymmärretäänkö täysin kuvitteellinen keskustelijan identiteetti? Blogissa tämä on mielestäni mahdollista, koska blogi voi kertoa kuvitteellista tarinaa. Mutta onko mitään järkeä keskustella kuvitteellisen henkilön näkökulmasta? Vaikuttamismielessä ehkä on, mutta onko tilannetta, jossa se ei olisi valehtelua vaan hyväksyttävää ja oikein?
Verkkoyhteisöt ja verkossa käytävä keskustelu ovat Alasillan mukaan voimavaroja, jota on käytetty liian vähän työyhteisöissä ja organisaatioiden luovuuden lisäämisessä. Ei-lineaarinen verkkokeskustelu mahdollistaa uuden tavan ajatella ja prosessoida tietoa: verkkokeskustelussa näkemykset ovat esillä rinnakkain, päällekkäin ja yhtäaikaa. Lineaarisen ajattelijan mielestä tilanne näyttää kaaokselta, koska yksikään näkökulma ei ole voitolla, vaan kaikilla on tasaveroinen asema. Mutta rinnakkaisuus mahdollistaa kokonaisnäkemyksen muodostamisen. Verkkokeskustelussa voi tavoitella dialogia, joka on demokraattista ja voimaannuttavaa, enemmän jakamista ja yhteistyötä kuin kilpailua ja päätösjyräämistä (Heikkilä & Heikkilä 2001, Alasillan mukaan).
"Jalon dialogin" ja verkkokeskustelun autuutta voi himmentää se, että keskustelevuus hidastaa ja hankaloittaa päätöksentekoa ja latistaa päätökset kompromisseiksi, jotka eivät merkitse kenellekään mitään. Onko vuorovaikutus ja yhteys ihmisten välillä tärkeämpää kuin se, että asioista päätetään ja ne tehdään? Joidenkin mielestä ylenpalttinen keskustelu on mauttoman konsensusvellin keittämistä. Samassa ajassa maailma olisi voitu tehdä valmiiksi. Toisaalta se, ettei ihmisiä (kansalaisia) oteta mukaan päätöksentekoon, herättää närää ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kaikista kauhein vaihtoehto lienee se, että ihmisten annetaan keskustella ja uskoa, että sillä on vaikutusta, ja samaan aikaan pieni eliitti tekee ja toimeenpanee päätökset.
Uskon, että olemme menossa (verkko)vuorovaikutteiseen suuntaan ja keskustelun määrä lisääntyy. Seuraava vaihe on varmaan alkaa hyötyä siitä ja käyttää sitä erilaisiin tarkoituksiin. Samalla täytyy purkaa vanhoja toimintatapoja. Vanhasta luopuminen on aina vaikeaa, mutta ehkä auttaa, jos keskustellaan siitä ensin verkossa? :)
3 kommenttia:
Lähteet:
Alasilta, A. 2002. Verkkokirjoittajan käsikirja. Helsinki: Inforviestintä.
Heikkilä, J. & Heikkilä, K. 2001. Dialogi - avain innovatiivisuuteen. WSOY.
Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Kauppakaari.
ICT-tutkimuksen ja kehityksen puolella puhutaan ihmisten osallistamisesta kehitystyöhön ja avoimesta innovaatiosta. Nämäkin perustuvat usein verkossa keskusteluun. Esimerkiksi VTT:n Owela on kaikille avoin yhteiskehittämisen verkkoalusta, jossa voi keskustella kehitteillä olevista teknologioista ja sovelluksista ja ideoida uusia yhdessä toisten kanssa.
Tutkijoille on kuitenkin raskasta seuloa keskustelusta kiinnostavat ja toteutuskelpoiset ideat. Keskustelijat voivat tietenkin itse arvioida ja rankata toistensa ideoita. Olennaisin kysymys lienee, että miten saada keskustelijat ymmärtämään, että miten ideoita kannattaa arvioida, ja miten ohjata vellova keskustelua oikeaan, kehittäjiä hyödyttävään suuntaan.
Monesti juuri tuo seulomisen raskaus (edellinen kommentti) ja ideoiden moninaisuus johtaa turhautumiseen. Japanilaiset gurut puhuvat neljästä erilaisesta Ba'sta, joissa tietoa ja ideoita syntyy ja toisaalta taas ideakaaos järjestyy innovaatioksi.
Lähetä kommentti