Jaloa dialogia, konsensusvelliä ja pölötystä

Anja Alasillan (2002) mukaan verkkokeskustelu voi olla neuvottelua, väittelyä tai ongelmanratkaisua, tai ihan vain sosiaalista seurustelua, tarkoituksetonsa ja hyväntahtoista kahvipöytäpölötystä. Parhaimmillaan verkkokeskustelu on dialogia eli keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta, ja jossa tähdätään päätöksentekoon tai valitsemiseen eri vaihtoehtojen välillä (Isaacs 2001). Kaikki keskustelu ei ole dialogia eikä onneksi tarvitsekaan olla, sillä Isaacsin dialogi tuntuu olevan jonkinlaista hyvin päämäärätietoista, "jaloa" keskustelua, jossa pyritään yhteiseen hyvään, demokraattiseen valintaan tai konsensushenkiseen päätöksentekoon. Minusta verkossa ja vuorovaikutuksessa ylipäänsä on oltava tilaa joutavalle ja myös ei-rakentavana pidetylle keskustelulle, ainakin jonkin verran. Se, että ihmiset haluavat jutella turhanpäiväisiä tai käyttäytyvät vuorovaikutuksessa epäsosiaalisesti, kertoo nimittäin kirjoittajasta ja asioiden tilasta aika paljon, vaikkakin epäsuorasti. (Kuinka paljon sellaista pitää olla tai kannattaa sietää, on toinen asia. Jossain nähdäkseni on oltava rajat, ainakin tuon jälkimmäisen suhteen.)

Verkkokeskustelut mahdollistavat yhteisön vuorovaikutuksen, ja yhteisö voi syntyä keskustelun myötä. Ovatkohan yhteisöt tai niiden muodostuminen, tai vuorovaikutustavat ylipäänsä erilaisia ei-reaaliaikaisilla keskustelupalstoilla ja reaaliaikaisissa chateissa? Online-keskusteluissa ainakin korostuu vuorovaikutuksen nopea tempo ja kysy sanoa asia tiiviisti. Taitava keskustelija osaa antaa viesteille lisämerkityksiä käyttämällä sosiaalista slangia, hymiöitä ja lyhenteitä. 

Niin kuin blogeissakin, verkkokeskusteluun kirjoittaja voi olla osin fiktiivinen, ottaa roolin ja suoranaisesti jopa valehdella tai antaa ymmärtää väärin henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Verkkokeskustelussa ehkä kuitenkin odotetaan enemmän kuin blogeissa, että kirjoittaja on se, mikä sanoo olevansa. Roolit ymmärretään, mutta ymmärretäänkö täysin kuvitteellinen keskustelijan identiteetti? Blogissa tämä on mielestäni mahdollista, koska blogi voi kertoa kuvitteellista tarinaa. Mutta onko mitään järkeä keskustella kuvitteellisen henkilön näkökulmasta? Vaikuttamismielessä ehkä on, mutta onko tilannetta, jossa se ei olisi valehtelua vaan hyväksyttävää ja oikein?

Verkkoyhteisöt ja verkossa käytävä keskustelu ovat Alasillan mukaan voimavaroja, jota on käytetty liian vähän työyhteisöissä ja organisaatioiden luovuuden lisäämisessä. Ei-lineaarinen verkkokeskustelu mahdollistaa uuden tavan ajatella ja prosessoida tietoa: verkkokeskustelussa näkemykset ovat esillä rinnakkain, päällekkäin ja yhtäaikaa. Lineaarisen ajattelijan mielestä tilanne näyttää kaaokselta, koska yksikään näkökulma ei ole voitolla, vaan kaikilla on tasaveroinen asema. Mutta rinnakkaisuus mahdollistaa kokonaisnäkemyksen muodostamisen. Verkkokeskustelussa voi tavoitella dialogia, joka on demokraattista ja voimaannuttavaa, enemmän jakamista ja yhteistyötä kuin kilpailua ja päätösjyräämistä (Heikkilä & Heikkilä 2001, Alasillan mukaan).

"Jalon dialogin" ja verkkokeskustelun autuutta voi himmentää se, että keskustelevuus hidastaa ja hankaloittaa päätöksentekoa ja latistaa päätökset kompromisseiksi, jotka eivät merkitse kenellekään mitään. Onko vuorovaikutus ja yhteys ihmisten välillä tärkeämpää kuin se, että asioista päätetään ja ne tehdään? Joidenkin mielestä ylenpalttinen keskustelu on mauttoman konsensusvellin keittämistä. Samassa ajassa maailma olisi voitu tehdä valmiiksi. Toisaalta se, ettei ihmisiä (kansalaisia) oteta mukaan päätöksentekoon, herättää närää ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Kaikista kauhein vaihtoehto lienee se, että ihmisten annetaan keskustella ja uskoa, että sillä on vaikutusta, ja samaan aikaan pieni eliitti tekee ja toimeenpanee päätökset. 

Uskon, että olemme menossa (verkko)vuorovaikutteiseen suuntaan ja keskustelun määrä lisääntyy. Seuraava vaihe on varmaan alkaa hyötyä siitä ja käyttää sitä erilaisiin tarkoituksiin. Samalla täytyy purkaa vanhoja toimintatapoja. Vanhasta luopuminen on aina vaikeaa, mutta ehkä auttaa, jos keskustellaan siitä ensin verkossa? :)