Nyt tajuan missä Twitter olisi sovellus paikallaan: kun on hätä. Twitter on upea joukkoviestintäväline. Apua, tarvitsen nopeasti asunnon Rovaniemeltä. Kuka vuokraa alle 400 e? (71 merkkiä.) Sosnovyi Bor räjähtänyt 13 tuntia sitten - ikkunat kiinni ja radiot auki! Venäjällä julistettu kansallinen hätätilanne. (119 merkkiä.) Hylätty, nälkiintynyt kissa etsii rakastavaa kotia. Ei kirppuja, madotus hoidettu, miau! (88 merkkiä.)
Kun valtakunnallinen hätäkoneisto vasta haukottelee, twittermaailmassa hätäviesti on jo kierrätetty jokaisen twiittaajan näytölle.
Mutta tuskin ihmiset liittyisivät Twitteriin, jos siellä pyörisi vain avunpyyntöjä ja varoituksia? Viihteen ja joskus oman edunkin vuoksi sinne liitytään. Mutta arvelen, että vielä enemmän Twitterin käytöllä tai edes siellä roikkumisella rakennetaan omaa identiteettiä: olen nykyaikainen, dynaaminen, netin ja somen taitaja, sosiaalinen, hengessä mukana. Twitter on osa zeitgeistiä (enkä tarkoita sitä liikettä).
Hyvä kysymys: miksi minusta tuntuu, että vapaaehtoisuus, toisten auttaminen ja yhteistyö ei kuulu Twitter-zeitgeistiin? Olenko väärässä tai ennakkoluuloinen?
2 kommenttia:
Jos oikein muistan, niin Twitter oli ensimmäinen kanava jota myöden saatiin tietoja taannoisesta Thaimaan tsunamista. Silloin taisin kuulla ekaa kertaa termin mash, minkä ymmärsin tarkoittavan sitä, että twitteristä tulevat viestit sekoitettiin goglemapsin kanssa ja niin saatiin aikaan lisäinformaatiota. Tai ainakin parempi esitysmuoto. Tai jotain sellaista.
Niin, kyllä twitter on paljolti eräänlainen mainoskanava, jossa pyritään hiekkalinnan huipulle keinolla millä hyvänsä.
Toisaalta..., eiköhän sieltä löydy se talvisota-henkikin tarpeen vaatiessa.
Lähetä kommentti